Vuosisadan vaihde 1900-luvulle oli mielenkiintoista aikaa tieteen ja insinöörityön kannalta. Silloin tuo teollisuuden vallankumous olikin jo täydessä vauhdissa joka tarkoittikin että maiden välinen kamppailu toisten edellä pysymisessä oli myös melko tiukkaa. Tänään pureudumme brittien tekemään alukseen joka mullisti merisodankäynnin useaksi vuosikymmeneksi. HMS Dreadnought ja sen jälkeiset laivat olivatkin huomattavasti erinlaisia kuin mikään sen edeltäjä.
HMS Dreadnought oli brittiläinen taistelulaiva, joka mullisti merisodankäynnin, kun se laukaistiin vuonna 1906. Se edusti merkittävää edistystä laivaston tekniikassa ja suunnittelussa, mikä teki kaikista muista aikansa taistelualuksista vanhentuneita. Dreadnoughtin tärkein innovaatio oli ”all-big-gun” aseistus, joka sisälsi kymmenen 12 tuuman (305 mm) tykkiä. Tämä oli poikkeama aikaisemmista taistelulaivamalleista, joissa oli sekoitettu suuria ja pienempiä aseita.
Dreadnought sisälsi myös muita teknisiä edistysaskeleita, kuten höyryturbiinin propulsion, mikä teki siitä aikalaisiaan nopeamman. Sen suunnittelu asetti taistelualuksille standardin 1900-luvun alussa ja laukaisi merivoimien asevarustelun muiden maiden pyrkiessä rakentamaan samankaltaisia aluksia. HMS Dreadnoughtin käyttöönotolla oli syvällinen vaikutus merivoimien strategiaan ja taktiikoihin, ja se korosti taistelulaivojen merkitystä laivaston toiminnassa. Termistä ”dreadnought” tuli synonyymi tälle uudelle taistelulaivojen luokalle, ja suunnittelu vaikutti merivoimien arkkitehtuuriin tulevina vuosina. Jokaista laivaa sen ja niinsanottujen ironcladien väliltä puhutellaankin englanniksi ”pre-dreadnought”.
Mikäli juuri sinä haluat kokeilla miltä tuntuu seilata meriä HMS Dreadnoughtin helmessä, niin lataa World of Warships peli käyttämällä meidän kutsuamme niin saat myös seuraavat bonukset: 2 Premium laivaa (Emden ja St. Louis), 200 eri maalityötä, 7 päivää Premium aikaa, 200 kultadubloonaa (Premium valuutta) sekä 2,500,000 krediittiä (normaali valuutta).
HMS Dreadnought ja taistelulaivojen lyhyt historia
Taistelulaivojen kehitystä voidaan jäljittää useiden eri aikakausien läpi, joista jokaiselle on ominaista tekninen kehitys, muutokset laivaston strategiassa ja geopoliittinen kehitys. Tässä lyhyt katsaus:
Pre-Dreadnought-aikakausi (1800-luvun loppu): Ennen HMS Dreadnoughtin käyttöönottoa taistelulaivoille oli tunnusomaista sekakaliiperinen aseistus, jossa oli yhdistelmä suuria ja pienempiä aseita. Ne olivat usein panssaroituja teräslevyillä ja niitä käyttivät hiilikäyttöiset moottorit. Merivoimien asevarustelun aikana taistelulaivojen koko ja tulivoima kasvoivat jatkuvasti.
Dreadnought kausi (1900-luvun alku): HMS Dreadnoughtin lanseeraus vuonna 1906 mullisti laivaston arkkitehtuurin. Dreadnoughtilla oli täysi aseistus ja höyryturbiinin käyttövoima, mikä asetti uuden standardin. Muut maat seurasivat nopeasti esimerkkiä, mikä johti dreadnoughtien lisääntymiseen ja kilpavarusteluun suurten merivoimien kesken.
Ensimmäinen maailmansota (1914-1918): Taistelulaivojen rooli ensimmäisessä maailmansodassa oli merkittävä, mutta uusien teknologioiden, kuten sukellusveneiden, lentokoneiden ja pitkän kantaman aseiden kehitys alkoi haastaa taistelulaivojen dominointia. Sodassa käytettiin ensimmäistä kertaa lentotukialuksia, joista tuli myöhemmin usean laivaston keskeinen osa.
Sotien välinen aika (1919-1939): Washingtonin laivastosopimuksen vuonna 1922 ja myöhempien sopimusten asettamat rajoitukset, joiden tarkoituksena oli rajoittaa merivoimien asekilpailuja, johtivat taistelulaivojen rakentamisen väliaikaiseen pysähtymiseen. Tänä aikana merivoimien suunnittelijat tutkivat uusia malleja ja tekniikoita, mukaan lukien lentotukialuksia, mukautuakseen muuttuviin strategisiin todellisuuksiin.
Toinen maailmansota (1939-1945): Taistelulaivojen rooli merisodankäynnissä jatkui toisen maailmansodan aikana, mutta konflikti korosti lentotukialusten ja laivaston ilmavoiman kasvavaa merkitystä. Useiden taistelulaivojen, mukaan lukien Britannian kuninkaallisen laivaston HMS Hoodin ja Yhdysvaltain laivaston USS Arizonan uppoaminen osoitti kaikkein raskaastikin panssaroitujen alusten haavoittuvuuden ilmahyökkäyksille.
Toisen maailmansodan jälkeinen aikakausi: Toisen maailmansodan jälkeen painopiste siirtyi edelleen lentotukialuksiin ja ohjattujen ohjusten tekniikkaan. Ydinvoiman tulo mahdollisti suurempien ja tehokkaampien sotalaivojen rakentamisen, mukaan lukien ydinkäyttöiset lentotukialukset. Aikakaudella kehitettiin myös ohjattuja ohjusristeilijöitä ja hävittäjiä, jotka pystyivät levittämään voimaa pitemmälle. Kylmä sota ja sen jälkeen: Kylmän sodan aikana kehittyivät voimakkaat pintalaivastot, joiden edelläkävijänä olivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. Taistelulaivat kuitenkin vähitellen haihtuivat näkyvyydestä, ja ne korvattiin lentotukialuksilla ja ohjatuilla ohjusristeilijöillä. Kylmän sodan loppuun mennessä taistelulaivat olivat suurelta osin vanhentuneita, ja monet niistä poistettiin käytöstä. Moderni aikakausi: 2000-luvulla taistelulaivojen rooli on syrjäytynyt lentotukialuksilla ja muilla edistyneillä laivaston alustoilla. Nykyaikainen merisota korostaa voiman projisointia, sukellusveneiden vastaista sodankäyntiä ja ohjuspuolustusta. Taistelulaivojen aikakausi korostaa laivaston teknologian ja strategian jatkuvaa kehitystä vastauksena geopoliittisiin ja teknologisiin muutoksiin.
Laivastoista puheenollen, kannattaa käydä lukaisemassa tämä juttu maailman pisimmästä sodasta!